Moninainen Venäjä

Mikä on 2010-luvulla julkaistu merkittävin venäläinen kaunokirjallinen teos? Tätä pohti joukko kirjallisuudentutkijoita ja kriitikoita New Yorkissa tämän vuoden helmikuussa. Vastaus tähän kysymykseen paljastuu jutun lopussa. Ehdokkaina merkittävimmäksi kirjaksi olivat NOS-palkinnon saaneet teokset 2009-2019. Näitä ovat: Lena Eltangin Kamennyje kljony, Vladimir Sorokinin romaanit Metel ja Manaraga , Igor Vishnevetskin Leningrad , Lev Rubinsteinin, Boris Legon ja Aleksei Tsvetkovin kertomuskokoelmat, Andrei Ivanovin Harbinskije motylki , Danila Zaitsevin muistelmat, Maria Stepanovan Muiston muistolle ja Alexander Stesinin Nju Jorkski obhod . Stepanovan ja Sorokinin lisäksi vain Lev Rubinsteiniä ja Andrei Ivanovia on suomennettu ( Kourallinen tomua , suom. Jukka Mallinen) Miksi valintaa pohdittiin juuri New Yorkissa? Mark Lipovetskin kirjoittamassa artikkelissa (colta.ru) paikkaa perusteltiin sillä, että "isoa omenaa" voi pitää venäläisen kirjallisuuden kolmantena pääkaupu...

Venäjän tärkeimmän kirjallisuuspalkinnon, Bolshaja knigan, sai vuonna 2019 runoilijana paremmin tunnetun Maria Stepanovan (s. 1972) teos Muistin muistolle , ven. Памяти памяти . Siinä kirjailija jäljittää sukunsa lähihistoriaa, mikä onkin ollut yksi venäläisen nykykirjallisuuden suosituimmista teemoista Neuvostoliiton romahtamisesta saakka. Stepanovan kirja on venäläisen nykykirjallisuuden kentällä kuitenkin hyvin poikkeuksellinen millä tahansa asteikolla mitattuna . Sen kerronta liikkuu luontevasti niin länsimaisen modernin kulttuuriteorian kuin venäläisen runouden sfääreissä. Stepanova tuntee Mandelstaminsa , Proustinsa ja Sebaldinsa , siteeraa Marianne Hirschin ajatuksia post-memory sta , kokoaa palasia suvun vaietuista vaiheista valokuvien, kirjeiden, muistoesineiden arkistoista. Tekstin kompositio on paljonpuhuva: kyseessä ei ole johdonmukainen kertomus, vaan kokoelma tai kollaasi, joka muodostuu eri kertomuksien katkelmista, leikkeistä, valokuvista, muistiinpanoista, sitaat...