Netistä löytämässäni kirjoituksessa listattiin viisi venäläistä (tai venäjänkielistä) naiskirjailijaa, joita kannattaa seurata. Kirjoituksessa todettiin, että nyky-Venäjällä ei ole pulaa menestyneistä ja arvostetuista naiskirjailijoista. Tämä on aivan totta ja tähän on omat syynsä. Kirjoituksessa viitataan jo asemansa vakiinnuttaneisiin kirjailijoihin, kuten Ljudmila Petrushevskajaan, Ljudmila Ulitskajaan ja Svetlana Aleksijevitshiin, joiden teoksista otetaan isoja painoksia ja joita kutsutaan puhumaan kirjamessuille ympäri maailman. Nämä kirjailijat ovat avanneet tietä uusille tulokkaille ja nuoremmille kirjailijoille.
Toinen syy, jota kirjoituksessa tosin ei mainita, liittyy kirjallisuusinstituution murrokseen. Ei ole sattumaa, että 1980-90-lukujen vaihteessa, glasnostin ja perestroikan vuosina, naisten kirjoittama kirjallisuus nousi silloisessa Neuvostoliitossa esiin. Niin oli tapahtunut ennenkin yhteiskunnan murrosten aikana: 1830-40-luvuilla ja 1900-luvun vaihteessa. Mutta kuinka monta 1800- tai 1900-luvun vaihteen venäläistä naiskirjailijaa tunnetaan nykyisin Venäjällä, saati Venäjän ulkopuollella? Pelkään, että vastaus on: ei yhtään. Tai korkeintaan kaksi: Anna Ahmatova ja Marina Tsvetajeva.
Mutta takaisin kirjoitukseen ja sen esiin nostamiin viiteen venäläiseen naiskirjailijaan. Heistä Suomessa tunnetuin on Guzel Jahina, jonka tataarinaisen tarinan kertova debyyttiromaani Suleika avaa silmänsä oli menestys. Romaanin on suomentanut Kirsti Era. Jahinalta on ilmestynyt hiljattain toinen romaani, Deti moji, joka käsittelee myös neuvostoaikaa. Jahina on syntyperältään tataari, ja hänen ensimmäinen kielensä on tataari. Venäjän eri kansat ja kielet ovat aiheena myös uudessa romaanissa, joka kertoo venäjänsaksalaisesta miehestä. Toinen esiin nostettu nimi on Maria Stepanova, jonka romaanista Muiston muistolle olen aikaisemmin kirjoittanut tässä blogissa. Stepanova on runoilija ja toimittaja, jonka teos Muiston muistolle on ollut viime vuosien kirjallinen tapaus Venäjällä. Kolme muuta kirjoituksessa mainittua kirjailijaa, Jevgenia Nekrasova, Anna Kozlova ja Sana Krasikova ovat myös erittäin kiinnostavia ja hyvin moderneja kirjailijoita. Krasikova (tai Krasikov) on emigranttitaustainen kirjailija, joka on syntynyt Ukrainassa ja asunut pitkään Yhdysvalloissa. Hän kirjoittaa englanniksi, kuten monet toisen sukupolven venäläis-yhdysvaltalaiset kirjailijat, jotka ovat debytoineet 1990-2010-luvuilla. Häneltä on suomennettu ainakin novellikokoelma, Vielä vuosi (2009, suom. Helen Butzow). Anna Kozlova on TV-sarjojen käsikirjoittaja ja prosaisti. Häneltä on vastikään suomennettu kiinnostava romaani F20 (suom. Arto Konttinen), joka kertoo skitsofreniaa sairastavien elämästä. Romaani sai vuonna 2017 Natsionalnyi best-seller -palkinnon. Jevgenia Nekrasovalta on ilmestynyt kolme teosta, joista toinen, Kaletshina - Maletshina (2018) kertoo tavallisesta koululaistytöstä, joka löytää tien maagiseen maailmaan.
Kyseinen lista on kiinnostava, mutta tekee mieli lisätä siihen muutamia kirjailijoita, joita kannattaa seurata. Anna Starobinets on kirjoittanut dystooppisia tarinoita lapsista ja nuorista, jotka joutuvat kosketuksiin maagisen ja yliluonnollisen kanssa. Hän on kirjoittanut myös lastenkirjoja. Starobinetsia on käännetty lukuisille kielille, mm. ruotsiksi - milloinkahan ilmestyisi hänen teoksiaan suomeksi? Mieleen nousee myös Natalja Kljutsharjovan nimi, jonka romaani Kolmannessa luokassa (suom. Arto Konttinen, 2010) on hieno matkaromaani. Xenia Bukshan kirjalliset lahjat huomattiin jo 18-vuotiaana, kun hän julkaisi runojaan netissä. Hänen toistaiseksi tunnetuin teoksensa on kuitenkin romaani Zavod "Svoboda" (2014), joka on sosialistisessa realismissa tunnetun "tuotantoromaani" genren moderni versio. Bukshan tekstejä ei ole toistaiseksi suomennettu.
Venäjän ulkopuolella asuvista naiskirjailijoista kirjoituksessa mainitaan Krasikovan lisäksi myös Dina Rubina, joka on supersuosittu venäjänkielisten lukijoiden keskuudessa ympäri maailman. Rubina emigroitui 1990-luvulla Israeliin, jossa on jatkanut kirjailijan uraansa. Häneltä on suomennettu joitakin kertomuksia kokoelmassa Kaksiosainen sukunimi (suom. Tuukka Sandström). Marina Palei emigroitui vuonna 1995 Hollantiin ollessaan 40-vuotias yksi arvostetuimmista nykykirjailijoista Venäjällä. Hollannissa hän jatkanut kirjoittamista venäjäksi sekä kääntänyt hollantilaista kirjallisuutta venäjäksi. Paleilta on laajasta tuotannosta suomennettu (vain) yksi kertomus, Kanavarannan Cabiria antologiassa Puhu Maria! (1995). Mariam Petrosjan on armenialainen venäjäksi kirjoittava kirjailija, jonka debyytti- (ja toistaiseksi ainoa) romaani Dom, v kotorom... oli sensaatio Venäjällä ja huippusuosittu nuorten lukijoiden keskuudessa. Se kertoo vammaisista lapsista, jotka asuvat lastenkodissa omassa, maagisessa maailmassa. Romaani on menestynyt myös kansainvälisesti, mutta sitä ei ole suomennettu. Saksankielellä kirjoittavista lukuisista naiskirjailijoista voi mainita ukrainalaissyntyisen Katja Petrovskajan, jonka debyyttiromaani Vielleicht Esther (2014, suom. Ehkä Esther, Ilona Nykyri 2015) sai valtavasti huomiota saksankielisissä maissa. Petrovskaja kirjoitti sen saksaksi, joka on hänelle vieras kieli. On kiinnostavaa, että hän on todennut saksan kielen vapauttaneen hänet kirjoittamaan toisen maailmansodan vaiheista, holokaustista ja omasta perhehistoriastaan. Venäjäksi se ei olisi onnistunut.
Näitä kirjailijoita ja kiinnostavia teoksia voisi luetella vielä lisää - heitä on niin paljon! Venäläisten naisten kirjallisuuden suomennosantologioita on julkaistu kolme. Ensimmäinen julkaistu on Mimotska ottaa myrkkyä (1990), joka sisältää 1800-luvun kirjailijoiden tekstejä. Toinen on Mikä ihana päivä! (1992) ja kolmas Puhu Maria! (1995). Kaikki antologiat on toimittanut Professori (emerita) Arja Rosenholm. Listassa ei mainittu ollenkaan kaikkein suosituimpia kirjailijoita Venäjällä, dekkareita kirjoittavia Darja Dontsovaa, Alexandra Marininaa, Tatjana Poljakovaa ja monia muita. He ovat pysyneet vuodesta toiseen myydyimpien kirjailijoiden listalla Venäjällä.
Toinen syy, jota kirjoituksessa tosin ei mainita, liittyy kirjallisuusinstituution murrokseen. Ei ole sattumaa, että 1980-90-lukujen vaihteessa, glasnostin ja perestroikan vuosina, naisten kirjoittama kirjallisuus nousi silloisessa Neuvostoliitossa esiin. Niin oli tapahtunut ennenkin yhteiskunnan murrosten aikana: 1830-40-luvuilla ja 1900-luvun vaihteessa. Mutta kuinka monta 1800- tai 1900-luvun vaihteen venäläistä naiskirjailijaa tunnetaan nykyisin Venäjällä, saati Venäjän ulkopuollella? Pelkään, että vastaus on: ei yhtään. Tai korkeintaan kaksi: Anna Ahmatova ja Marina Tsvetajeva.
Mutta takaisin kirjoitukseen ja sen esiin nostamiin viiteen venäläiseen naiskirjailijaan. Heistä Suomessa tunnetuin on Guzel Jahina, jonka tataarinaisen tarinan kertova debyyttiromaani Suleika avaa silmänsä oli menestys. Romaanin on suomentanut Kirsti Era. Jahinalta on ilmestynyt hiljattain toinen romaani, Deti moji, joka käsittelee myös neuvostoaikaa. Jahina on syntyperältään tataari, ja hänen ensimmäinen kielensä on tataari. Venäjän eri kansat ja kielet ovat aiheena myös uudessa romaanissa, joka kertoo venäjänsaksalaisesta miehestä. Toinen esiin nostettu nimi on Maria Stepanova, jonka romaanista Muiston muistolle olen aikaisemmin kirjoittanut tässä blogissa. Stepanova on runoilija ja toimittaja, jonka teos Muiston muistolle on ollut viime vuosien kirjallinen tapaus Venäjällä. Kolme muuta kirjoituksessa mainittua kirjailijaa, Jevgenia Nekrasova, Anna Kozlova ja Sana Krasikova ovat myös erittäin kiinnostavia ja hyvin moderneja kirjailijoita. Krasikova (tai Krasikov) on emigranttitaustainen kirjailija, joka on syntynyt Ukrainassa ja asunut pitkään Yhdysvalloissa. Hän kirjoittaa englanniksi, kuten monet toisen sukupolven venäläis-yhdysvaltalaiset kirjailijat, jotka ovat debytoineet 1990-2010-luvuilla. Häneltä on suomennettu ainakin novellikokoelma, Vielä vuosi (2009, suom. Helen Butzow). Anna Kozlova on TV-sarjojen käsikirjoittaja ja prosaisti. Häneltä on vastikään suomennettu kiinnostava romaani F20 (suom. Arto Konttinen), joka kertoo skitsofreniaa sairastavien elämästä. Romaani sai vuonna 2017 Natsionalnyi best-seller -palkinnon. Jevgenia Nekrasovalta on ilmestynyt kolme teosta, joista toinen, Kaletshina - Maletshina (2018) kertoo tavallisesta koululaistytöstä, joka löytää tien maagiseen maailmaan.
Kyseinen lista on kiinnostava, mutta tekee mieli lisätä siihen muutamia kirjailijoita, joita kannattaa seurata. Anna Starobinets on kirjoittanut dystooppisia tarinoita lapsista ja nuorista, jotka joutuvat kosketuksiin maagisen ja yliluonnollisen kanssa. Hän on kirjoittanut myös lastenkirjoja. Starobinetsia on käännetty lukuisille kielille, mm. ruotsiksi - milloinkahan ilmestyisi hänen teoksiaan suomeksi? Mieleen nousee myös Natalja Kljutsharjovan nimi, jonka romaani Kolmannessa luokassa (suom. Arto Konttinen, 2010) on hieno matkaromaani. Xenia Bukshan kirjalliset lahjat huomattiin jo 18-vuotiaana, kun hän julkaisi runojaan netissä. Hänen toistaiseksi tunnetuin teoksensa on kuitenkin romaani Zavod "Svoboda" (2014), joka on sosialistisessa realismissa tunnetun "tuotantoromaani" genren moderni versio. Bukshan tekstejä ei ole toistaiseksi suomennettu.
Venäjän ulkopuolella asuvista naiskirjailijoista kirjoituksessa mainitaan Krasikovan lisäksi myös Dina Rubina, joka on supersuosittu venäjänkielisten lukijoiden keskuudessa ympäri maailman. Rubina emigroitui 1990-luvulla Israeliin, jossa on jatkanut kirjailijan uraansa. Häneltä on suomennettu joitakin kertomuksia kokoelmassa Kaksiosainen sukunimi (suom. Tuukka Sandström). Marina Palei emigroitui vuonna 1995 Hollantiin ollessaan 40-vuotias yksi arvostetuimmista nykykirjailijoista Venäjällä. Hollannissa hän jatkanut kirjoittamista venäjäksi sekä kääntänyt hollantilaista kirjallisuutta venäjäksi. Paleilta on laajasta tuotannosta suomennettu (vain) yksi kertomus, Kanavarannan Cabiria antologiassa Puhu Maria! (1995). Mariam Petrosjan on armenialainen venäjäksi kirjoittava kirjailija, jonka debyytti- (ja toistaiseksi ainoa) romaani Dom, v kotorom... oli sensaatio Venäjällä ja huippusuosittu nuorten lukijoiden keskuudessa. Se kertoo vammaisista lapsista, jotka asuvat lastenkodissa omassa, maagisessa maailmassa. Romaani on menestynyt myös kansainvälisesti, mutta sitä ei ole suomennettu. Saksankielellä kirjoittavista lukuisista naiskirjailijoista voi mainita ukrainalaissyntyisen Katja Petrovskajan, jonka debyyttiromaani Vielleicht Esther (2014, suom. Ehkä Esther, Ilona Nykyri 2015) sai valtavasti huomiota saksankielisissä maissa. Petrovskaja kirjoitti sen saksaksi, joka on hänelle vieras kieli. On kiinnostavaa, että hän on todennut saksan kielen vapauttaneen hänet kirjoittamaan toisen maailmansodan vaiheista, holokaustista ja omasta perhehistoriastaan. Venäjäksi se ei olisi onnistunut.
*
Näitä kirjailijoita ja kiinnostavia teoksia voisi luetella vielä lisää - heitä on niin paljon! Venäläisten naisten kirjallisuuden suomennosantologioita on julkaistu kolme. Ensimmäinen julkaistu on Mimotska ottaa myrkkyä (1990), joka sisältää 1800-luvun kirjailijoiden tekstejä. Toinen on Mikä ihana päivä! (1992) ja kolmas Puhu Maria! (1995). Kaikki antologiat on toimittanut Professori (emerita) Arja Rosenholm. Listassa ei mainittu ollenkaan kaikkein suosituimpia kirjailijoita Venäjällä, dekkareita kirjoittavia Darja Dontsovaa, Alexandra Marininaa, Tatjana Poljakovaa ja monia muita. He ovat pysyneet vuodesta toiseen myydyimpien kirjailijoiden listalla Venäjällä.
Kommentit
Lähetä kommentti